maanantai 7. helmikuuta 2011

Ilmojen halki käy tuttisoturin tie

Tammikuun lopulla lenneltiin Ian kanssa Kokkolaan. Mietin ennen matkaa, että minkähänlaista huutoa matka tulee olemaan. Noh, kaikkea muuta oli kuin huutoa, tuntui potkurikoneen melu rauhoittavan hyvään uneen. 

Ja näin kentällä


Ja koneessa


Mummulassa paras vekotin olikin sitten tämä. Ihan hetki taitaa vielä mennä ennen kuin jalat yltää polkimille. 



Haasteita ryömimiseen



Kotia päästyä olikin sitten opittu tällainen "taito".  Elikkä, ensiksi noustaan seisomaan ja sitten ruoan sijasta maistellaankin tarjottimen reunaa eli taitetaan hela kroppa tuosta eteenpäin. Onneksi tuon jalkalaudan saa säädettyä lapsen kasvun mukana, mutta Ia keksikin, että pelkillä käsilläkin voi vetää itseään ylös päin ja nuolla tarjottimen raunaa..huoh =)


Kokkolassa myös opittiin uskallusta liikkua huoneesta toiseen ilman äidin valvovaa silmää. Ja näin ollen ei tarvittu enää iskää seuralaiseksi katsomaan jännitys momenttia nro 1kotona sitten.


Ennen Kokkolaa lähtöä koitettiin vähän naapurin Tiituksen pulkkaa, kun oma oli vielä sisällä. Kokkolassakin sitten pulkkailtiin naapuriin kahville. Ia ihan tykkäsi olla pulkassa, vaikka tässä kuvassa ilme onkin melko tylsistyneen oloinen.


Juu, ja ei ihan vielä tuo kiikkuminen luonaa




1 kommentti: